Sinulla ja minulla voi olla iso huoli Suomen tulevaisuudesta, ystävien ja omaisten elämästä sekä paikkakunnan hengellisestä tilasta. Pelkäämme ehkä, mikä Suomen lopulta perii. Tuon huolen motivoimana sitten yritämme olla niin hengellisiä, kuin mahdollista, jotta Jumala voisi toimia meidän kauttamme. Raamattu kehoittaa: "menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslopsikseni" (Matt. 28:19) ja "ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti" (Dan 12:3). Tämän kehoituksen ja taivaallisen kunnian toivossa yritämme sitten tavoitella täydellistä Jumalalle antautumista ja jatkuvaa Hengen johdatusta elämässämme.

Toisinaan kuitenkin käy, että huomaamme olevamme ihan tuon asettamamme tavoitteen vastakohtia: Olemme väsyneitä ja masentuneita, mieliala ei ole juurikaan esimerkillinen. Lisäksi meitä sitovat monet 'maalliset' asiat: opiskelu, omaiset, työpaikka tai sairaus. Koemme olevamme maallisissa siteissä ja jatkuvasti huonolla omallatunnolla. Olemme alamittaisia ja epäonnistuneita, kun emme pysty saavuttamaan tavoitteita.

Seurauksena on monien uskovien elämässä jatkuvaa puntarointia 'maallisen' ja 'hengellisen' välillä. Toisinaan jaksetaan venyttää 'hengellistä' puolta äärirajoille. Tingimme 'maallisista' asioista ja pinnistämme kohti 'hengellisiä'. Toisinaan ote lipsuu ja huomaamme olevamme 'maallisien' asioiden sitomina. Koko hengellisyys alkaa kyllästyttämään, kun on kuitenkin aina alamittainen.

Jotkut pastorit ja saarnaajat ovat kokeneet myös tällaista. Kun hengellinen toiminta oikein valtaa mielen, ajatellaan, että kyllä se vaimo ymmärtää, että tämä on tärkeää, vaikka ollaankin koko ajan menossa. Seurauksena on avioero, perheen hajoaminen ja loppuunpalaminen. Aikoinaan Niilo Yli-Vainio kirjoitti katuvansa paljon sitä, että ei antanut riittävästi aikaa omille lapsilleen.

Onko olemassa tasapainoa maallisen/turhan ja hengellisen/tärkeän välillä ? Onneksi Junala tietää, mikä on oikeasti tärkeää ja on vielä ilmoittanut sen Raamatussakin. Ikäänkuin asian tärkeyden mittarina Hän lupaa taivaalisen palkan, jos toimimme oikein. Luetaan siis Raamattua:

"Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa." (Luuk 12:42-44)

Jos tätä kohtaa soveltaa nykyaikaan, niin tavalliset arkipäivän asiat ovat Jumalan mielestä todella arvokkaita, joilla on ikuisuusmerkitys. Kun huolehdimme itsemme ajoissa opiskelemaan, teemme perheelle ruokaa, hoidamme sairasta omaista, teemme ansiotyömme innokkaasti tai huolehdimme terveydestämme; se on sitä aitoa hengellistä toimintaa, josta Jumala lupaa suuren palkan. Luetaan toinen Raamatun kohta:

"Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä. Palvelkaa Herraa Kristusta." (Kol 3:23-24).

Tätä raamatunkohtaa usein tulkitaan nurinkurisesti: turhat arkipäivän asiat on joka tapauksessa tehtävä. Jotta ne tulisivat jotenkin tehtyä, uskovien pitäisi edes kuvitella, että tekevät sen Herralle, vaikka eivät teekään. Tätä ei tuo lause tarkoita. Alkuperäisessä raamatuntekstissä tuo viimeisen lause voisi olla: "Te palvelette oikeastaan todellisuudessa Herraa Kristusta" (Amplified Bible). Me kuvittelemme arkipäiväiset asiat turhiksi ja kuitenkin ne ovat myös sitä todellista hengellistä toimintaa, jota Jumala meiltä odottaa.

Miten tuollaiset arkipäiväiset velvollisuudet sitten voivat olla niin arvokkaita ? Kaikkea ei voi ymmärtää; ei esimerkiksi, miksi ihmiset luotiin ja mitä ikuisuustehtävää varten. Sen nähdään sitten perillä ja silloin asioitten oikea merkitys selviää. Kuitenkin jotain merkitystä voimme ymmärtää. Uskovien pitäisi olla valmiit vastaamaan uskon perusteista, kun sitä kysellään (1.Piet 3:15). Me olemme kuin avoin kirja, jota Jumalaa etsivät lukevat. Kun hoidamme arkipäivän velvollisuudet hyvin, olemme luotettavia ja arvostettuja muitten silmissä. Olemme silloin selkokielellä kirjoitettu; helppolukuinen kirja, josta muut löytävät tien Jeesuksen luokse.

Jeesus kertoo, että autuaita ovat hiljaiset (vanha käännös) tai kärsivälliset, sillä he saavat periä maan (Matt 5:5). Tässä on vastaus siihen, mikä Suomen perii (jutun alussa). Voisin hyvin kuvitella, miten ristiriidat Suomessa kasvavat ja heitellään lokaa toisien päälle eikä järkevää kompromissia löydy. Silloin käännytään 'hiljaisten' puoleen ja kysytään neuvoa luotettavilta; tasapainoisilta uskovilta.

On tärkeää tehdä evankelioimistyötä, hoitaa seurakuntaa ja omaa hengellistä elämää. On tärkeää, että sairaat paranevat Pyhän Hengen voimasta, että ulkopuoliset näkevät, että Jumala elää. Tärkeää on myös pitää arkipäivän asiat siinä arvossa, missä Jumala ne pitää. Silloin rakennamme uutta asennepohjaa ja hengellistä perustusta, jonka varaan Jumala voi rakentaa paremman tulevaisuuden Suomen kansalle.